Sami Tallbergin tarina
“Tuona päivänä löysin ikigaini”
Muistan kuin eilisen, ensimmäisen villiyrttien keruuretkeni, jolla pääsin kokemaan merikaalin tunnistuksen ja -keruun. Pääsin myös maistamaan tätä maailman jalointa ravintokasvia sen luonnollisessa kasvuympäristössä ja sen lisäksi, laskuveden ollessa alhaalla, popsin samaan aikaan vierellä pötkötteleviä villiostereita yhdessä samaisella hiekkarannalla kukkivan villifenkolin kera. Saman päivän aikana, rannalta puolentunnin patikointimatkan päässä etsimieni kevätkaunolakkien keruusaaliin ollessa nolla, istuin erään puron reunalle chillailemaan ja havahduin puron reunustojen olevan tulvillaan hehkeänvihreää ja terhakkaa, nuorta ja superherkullista vesikrassia.
Kyseinen päivä avasi luontoyhteyteni tavalla, joka johdatti minut sekä ihmisenä, että kokkina aivan uusille urille. Tuo päivä oli myös se päivä, kun löysin syvällisen merkityksen kutsumusammattiini, loin perustan omalle ruoanlaittofilosofialleni ja ryhdyin kirjailijaksi sekä kirsikkana kakun päälle löysin ikigaini.
“Suomalaista villiruokaa yli 20 eri maahan”
Pian kyseisen keruupäivän jälkeen havahduin käyttäväni jo 30 eri villikasvia suvereenisti, niin työssäni kuin siviilielämässäni. Seuraavaien vuosien aikana aloin luomaan omaa tyyliäni hyödyntää laajempaa lajistoa syötäviä villiyrttejä aina maantieteellisestä lokaatiota peilaten, niin luonnonkalan ja riistan lisukkeina kuin myös arkisimmissakin annoksissa.
Muutaman vuoden sisällä huomasin kännykkäni soivan yhä useammin ja sähköpostien määrän nousevan jatkuvasti: villiruoalle oli kysyntää ja kiertelin kymmenen vuoden aikana reilut parikymmentä valtiota ympäri planeettaa esittelemässä suomalaista villiruokaa erilaisissa tapahtumissa ja -ravintoloissa. Näillä reissuilla havahduin sisällön merkityksen ja vieraiden reaktioihin sekä heidän osoittavan syvää kunnioitusta näitä raaka-aineita kohtaan.
Myös oma suhtautumiseni luonnossa käyskentelyn hyvinvointiani edistäviin vaikutuksiin ja luonnon ainutlaatuiseen raaka- ainetarjontaan nosti merkitystään entisestään, sillä onnistuin aina hyödyntämään suomalaisia villiaineksia luontevasti eri puolilla maailmaa järjestettyjen tapahtumapaikoilta löytyvien paikallisten villiainesten kanssa. Näin ollen havahduin tämän ikiaikaisen ravinnonhankintametodin olevan monin paikoin mahdollista, myös globaalisti.
Nyt myös em. projektien lisäksi lukuisten villiruokaan keskittyvien ravintolaprojektieni jälkeen olen iloinen nähdessäni villiruoan arvostuksen nousseen ja sen yleistymisen, ympäri Suomea.
“Luonnosta ei mennä riistämään, vaan aina sopivan nöyränä pyytämään”
Muistuttaisin tärkeästä katsontakulmasta, elementistä: luonnosta ei koskaan mennä hakemaan tai riistämään mitään vaan aina sopivan nöyränä pyytämään. Ravintoa sieltä kerätessämme ja pyytäessämme on ensiarvoisen tärkeää kiittää kaikesta tästä ravinnetiheästä, herkullisesta ja ekologisesta superfoodista johon lukeutuvat niin villiyrtit, marjat ja sienet siinä missä luonnonkala ja riistakin. Tämä elementti on luontoyhteyteni perusta.
Ihmisen ja luonnon välisen yhteyden mukana tuoman elämää kokonaisvaltaisesti harmonisoiva vaikutus on itse asiassa ikiaikaista perinnetietoutta, joka on kulkenut pääasiasta verbaalisesti jaetun tiedon ja osittain kirjallisuuden avulla; kokemuksia jakaen, sukupolvelta seuraavalle. Suomessa meillä on maailmanluokan villiravintoainekset ja juuri nämä ainekset ovat meidän ruokakulttuurillemme ominaisimmat peruspilarit.
Maassamme vallitsevat jokaisenoikeudet mahdollistavat kasvien, marjojen ja sienien keruun. Nämä fantastiset oikeudet ovat jo itsessään jalustalle nostamisen arvoinen kulttuurillinen erityispiirre. Eritoten, koska oikeudet kuuluvat jokaiselle, kenenkään olemuksesta, sosiaalisesta statuksesta tai kansallisuudesta riippumatta.
Syksy on tunnetusti ravintosienten sadonkorjuun kulta-aikaa. Suositellen perehtymään ruokasieniin intohimolla, kunnioittaen, kiitollisuutta harjoittaen ja rohkeasti uusiin lajeihin tutustumalla. Villisienikeittokirjastani löydät yli 80 eri lajia syötäviä sieniä, kiehtovia tarinoita luontoyhteydestä ja tunnistus- ja reseptivinkit kullekin esitellylle sienelle!
SAMIN TOP 5 RUOKASIENTÄ SYKSYLLÄ 2024
Mustavahakas: Elegantti tekstuuri, moniulotteinen maku, joka muistuttaa kuivattuja hedelmiä ja tuoksuu vienosti tyylikkäälle hajuvedelle.
Vaaleaorakas: Hedelmäinen maku, kiinteä tekstuuri. Monikäyttöinen ja hyvin satoisa!
Mustatorvisieni: Upea, mustanharmaa, kaunis sieni, jolla herkullinen ja aromaattinen maku.
Ukonsieni: Maskuliininen, moniulotteinen ja makeahkon makuinen umaamipakkaus.
Nokirousku: Pähkinäinen maku, hienostunut ulkonäko ja -tekstuuri, harvinainen herkku.
Samin suosikit
Teksti Sami Tallberg, kuvat Lotta Petronella